Romans 1

Alkutervehdys

1
Roomalaiskirje on apostoli Paavalin kirjoittama alkuvuodesta 58 jKr. Efesosta Rooman seurakunnalle. Siinä on kaksi osaa: opillinen osa, luvut 1–11, ja käytännöllinen osa, luvut 12–16. Paavali esittää kirjeessään seikkaperäisesti evankeliumin ja vanhurskauttamisopin ja myös Israelin aseman kristinuskossa, luvut 9–11.
Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija
Alkukieli käyttää tässä ja monessa muussa kohdassa saarnaviran haltijoista sanaa doulos, orja, ja korostaa siten palvelijalle virassa kuuluvaa ehdotonta kuuliaisuutta Herralle.
, kutsuttu apostoli, erotettu Jumalan evankeliumia varten,
2jonka Jumala on edeltä luvannut Profeettojensa kautta Pyhissä Kirjoituksissa, 3hänen Pojastaan – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä 4ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, 5jonka kautta olemme saaneet armon ja apostolinviran, jotta syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeään kohtaan kaikissa pakanakansoissa, 6joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte: 7kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Paavali ikävöi roomalaisia

8Ensiksikin kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne julistetaan kaikessa maailmassa. 9Sillä Jumala, jota hengessäni palvelen hänen Poikansa evankeliumilla, on todistajani, kuinka teitä lakkaamatta muistan, 10aina rukouksissani anoen, että jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan luoksenne. 11Sillä ikävöin nähdä teitä voidakseni antaa teille jonkin hengellisen lahjan, että tulisitte lujiksi, 12se on, että minäkin saisin lohdutusta teidän keskuudessanne yhteisen uskomme kautta, teidän ja minun.

13Veljet, en tahdo teiltä salata, että jo monta kertaa olen päättänyt tulla luoksenne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niin kuin muidenkin pakanoiden, mutta olen ollut estetty tähän asti. 14Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille olen velassa.

Paavali haluaa julistaa evankeliumia roomalaisille

15Omasta puolestani siis olen halukas julistamaan evankeliumin teillekin, Roomassa asuville. 16Sillä en häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima, jokaiselle uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. 17Sillä Jumalan vanhurskaus
Kysymyksessä ei ole Jumalan olemuksellinen, iankaikkinen vanhurskaus, vaan Jumalan edessä kelpaava lahjavanhurskaus eli Kristuksen meitä ihmisiä varten ansaitsema vanhurskaus.
ilmoitetaan siinä uskosta tulevana uskoa varten, niin kuin on kirjoitettu: "Vanhurskas on elävä uskosta."

Jumalan viha

18Sillä Jumalan viha on ilmestyvä taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, 19sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on heillä tiedossa, sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

Jumalan ilmoitus luonnossa

20Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissaan katsellaan, maailman luomisesta nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseään puolustaa, 21koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat tulleet ajatuksiltaan turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

Pakanoiden väärä elämä

22Väittäessään viisaita olevansa he ovat tulleet tyhmiksi 23ja ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavan ihmisen, lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuvan kaltaiseksi. 24Sen tähden Jumala on heidät heidän sydämensä himoissa hylännyt saastaisuuteen häpäisemään itse omat ruumiinsa, 25nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, aamen.

26Sen tähden Jumala on hylännyt heidät häpeällisiin himoihin. Sillä heidän naisensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen. 27Samoin miehetkin luopuen luonnollisesta yhteydestä naisten kanssa ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet miehet miesten kanssa kauheaa siveettömyyttä ja saaneet eksymyksestään itseensä sen palkan, mikä saada piti. 28Koska heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottomaan mieleensä tekemään sopimattomia. 29He ovat täynnä kaikkea vääryyttä, haureutta, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, ilkeyttä. 30He ovat korvaan kuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavia, väkivaltaisia, ylvästelijöitä, kerskureita, kekseliäitä pahassa, vanhemmilleen tottelemattomia, 31ymmärtämättömiä, epäluotettavia, riitaisia, rakkaudettomia ja armottomia. 32He tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista harjoittavat, ovat kuoleman ansainneet. Silti he eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan antavat myös hyväksymisensä niille, jotka sellaista harjoittavat.

Copyright information for FinSTLK2017